Loppiaisena oli taas aika lähteä harjoittelemaan maajoukkuevalmentajien silmien alle. Olin suunnitellut, että lähden Britin kanssa matkaan päivän verran etukäteen torstaina, mutta hevosten kanssa voi aina tapahtua jotain suunnittelematonta. Kuten Britille maanantai-iltana tullut ähky. Ähky meni onneksi perinteisin keinoin nesteytyksellä ja kipulääkityksellä ohi, mutta tukosmassan poistuminen kokonaan kesti sen verran kauan, että Britti oli maanantai-illasta keskiviikkoiltaan asti Viikissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Tämän seurauksena oli selvää, että hevonen jää maajoukkueleirin ajaksi kotiin ja minä lähden Ypäjälle ilman hevosta. Tekemistä siellä riitti kyllä silti.
Perjantaina leiri alkoi aloituspalaverilla, josta jatkettiin suoraan henkisen valmennuksen luennolla. SRL:n urheilupsykologi Mia Stellberg piti loistavan luennon, jonka teemana oli menestymisen resepti kaudelle 2017. Tämä resepti on kaikille erilainen ja jotta siitä saa toimivan, tulee ensimmäiseksi miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Pelkkiin heikkouksiin ei saa kuitenkaan keskittyä, eikä itseään saa ruoskia jatkuvasti. Vaikka uskonkin, että tyytyväisyys tappaa kehityksen, niin epävarmuus ei myöskään ole kehityksen kannalta hyvästä. Jatkuvalla itsensä kritisoinnilla saa helposti aikaan epävarmuutta ja virheiden pelkoa, jolloin oppiminen ja kehittyminen on hyvin hankalaa.
Luennon ja lounaan jälkeen jatkoimme kahdessa eri osassa antidopingluennolle. Itse olin myöhemmässä osassa ja ennen luentoa ehdinkin auttaa muutaman puomin siirtämisen verran estemaajoukkueen radan rakentamisessa. Luennolla käytiin antidopingasiaa meidän ihmisurheilijoiden kannalta. Vaikka ratsastuksessa kiinnitämme helposti enemmän huomiota hevostemme lääkitykseen, tulee muistaa että myös me ratsastajat olemme urheilijoita ja myös meitä voidaan dopingtestata. Tämä on toki positiivinen ja tärkeä asia, jonka ansioista kaikki ratsastajat ovat samalla viivalla lähtiessään kilpailuun tai harjoitteluun.
Luentojen jälkeen oli valmennuksien aika ja koska itse en päässyt hevosen selkään, oli minulla hyvää aikaa seurata muiden treenejä. Illemmalla oli vielä juoksutestin aika, kun kuuden aikaan asetuimme Haimi-hallissa lähtölinjalle ja juoksimme 1500 metriä niin kovaa kuin jaloista pääsi. Juoksutestillä mitattiin hapenottokykyämme, mutta henkilökohtaiset tulokset saamme vasta myöhemmin. Olen kuitenkin juoksuuni melko tyytyväinen.
Lauantaiaamu alkoi itselläni kahdeksalta kuntosalilla, kun oli kuntotestien toisen puolikkaan aika. Lihaskuntotesteissä kyykättiin, testattiin selkälihaksia, punnerrettiin sekä tehtiin perinteisiä istumaannousuja. Vaikka näistäkin varsinaiset tulokset tulevat myöhemmin, oli helppoa huomata itsekin, että perinteisen ratsastajan tavoin jalka- ja selkälihakseni ovat hyvässä kunnossa. Vatsalihakset ja liikkuvuus sen sijaan vaativat runsaasti treeniä. Varsinaisten testausten jälkeen venyttelimme vielä lähes tunnin ajan ja samalla tarkkasilmäiset kuntotestaajat arvioivat notkeuttamme.
Iltapäivällä SRL:n fysiikkavalmentaja Tero Puustinen piti meille luennon ratsastuksen fyysisistä ominaisuuksista ja samalla purettiin yleisesti kuntotestien tuloksia. Luennolla korostettiin aiheellisesti myös levon ja ravinnon merkitystä harjoittelussa: ei auta mitään, jos treenaat joka päivä tuntitolkulla, jos et myös nuku ja syö riittävästi. Pahimmillaan tällainen harjoittelu johtaa ylirasitustiloihin, joista parantuminen ei ole nopeaa. Myös henkinen kuormitus pitää muistaa harjoittelua suunnitellessa ja esimerkiksi rankan tenttiviikon aikana voi hyvinkin olla syytä keventää fyysistä harjoittelua. Onneksi meillä eläinlääkiksessä ei ole juurikaan varsinaisia tenttiviikkoja, vaan tentit on ripoteltu ympäri vuotta. 😉
Fysiikkaluennon jälkeen pääsin ratsastamaan pari erittäin mukavaa kenttähevosta ja loppuleiri menikin valmennuksia seuratessa, ratoja rakentaessa ja purkaessa sekä muiden kanssa keskustellessa. Seuraavalle leirille koitetaan sitten päästä taas hevosen kanssa.