Laura Lepistö puhui ratsastuksen urheilufoorumissa taitoluisteilijan urapolusta 25.11.2017. Luento oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä oli monia yhtymäkohtia myös kilparatsastukseen, joskin taitoluisteilijan ura sijoittuu hyvin paljon nuorempaan ikään kuin tyypillinen ratsastajan urapolku. Esimerkiksi Laura itse on aloittanut luistelukoulussa jo 3,5-vuotiaana ja hän on viisivuotiaana harjoitellut jo 5-6 päivänä viikossa. Laura kuitenkin korosti, että harjoittelu ja myös kilpailut tehtiin leikin kautta. Lauran sanoikin, että hänestä oli aina hienoa mennä kilpailuissa areenalle ja hän nauti esiintymisestä.
Ala- ja yläkoulun Laura kävi normaalisti, mutta 1-2 päivänä viikossa harjoitteluun kuului aamujäät. Lapsuusiän harjoittelussa Laura korosti seuran ja ammattivalmennuksen merkitystä. Ensimmäisen kansainvälisen kilpailunsa Laura kävi 11-vuotiaana ja sen yhteydessä hän huomasi, että hänellä voisi olla lahjakkuutta taitoluisteluun. Näillä main leikkiminen vaihtui tavoitteelliseksi urheiluksi, mutta silti treenaaminen oli koko urheilun ajan hauskaa ja siitä tuli nauttia.
Laura puhui paljon mentaalivalmennuksesta ja sen merkityksestä. Taitoluistelu vaatii valtavaa henkistä kanttia ja Laura harjoitti sitä paljon urheilu-uransa aikana aloittaen jo alakouluikäisenä. Hän muun muassa puhui energian keskittämisestä. Mihin ei pysty vaikuttamaan, ei kannata keskittää (etenkään negatiivista) energiaa. Keskittyminen kannattaa laittaa oleellisiin asioihin. Mentaalivalmennuksen ansioista Laura pystyi suorittamaan esimerkiksi ensimmäisissä arvokisoissaan omalla tasollaan ja olympialaisissa hän teki elämänsä parhaan suorituksen saaden siitä parhaan tuloksensa.
Mentaalivalmennus ei kattanut ainoastaan kilpailujännityksen hallitsemista vaan myös arjen optimointia. Se tarjosi ulkopuolisen henkilön, joka pystyi tarkastelemaan koko pakettia objektiivisesti. Laura korosti, että mentaalinen vahvuus ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan sitä voi kehittää samoin kuin fyysisiäkin ominaisuuksiaan.
Laura muistutti myös, että arki kulissien takana oli raakaa työntekoa. Huippu-urheiluun kuuluu myös epäonnistumisten sieto sekä never satisfied -asenne, jolloin pyritään aina vain parempiin ja parempiin suorituksiin. Prosessista kuuluu kuitenkin nauttia! Samalla Laura kuitenkin pohti, ettei liika into ole urheilijalle hyväksi. Liiallinen tekemisen ja näyttämisen halu aiheuttavat helposti loukkaantumisia, kun väsynyttä kroppaa ei kuunnella, vaan harjoitellaan siitä huolimatta. Lauran sanoin: ”Urheilu on aina ollut minulle kaikki kaikessa, mutta se ei ole niin paljoa, että riskeeraisin terveyteni.”
