Blogi

Helmikuun maajoukkueleirin yhteydessä saimme loistavan mahdollisuuden päästä Helena Källbladin yksityistunnille perjantaina jo ennen varsinaisia, lauantaina alkavia maajoukkuevalmennuksia. Kyseinen valmennus oli minulle ensimmäinen kerta, kun ratsastin Helenan silmien alla. Lopputulos oli loistava ja sain itse hyvin kiinni ideasta, miten saan ratsastettua Britin samoin myös kotona.

Alussa Britti oli hyvinkin oma itsensä. Suhteellisen pehmeä ja tasainen, mutta hieman jännittynyt ja jähmeä vasemmalle. Tässä tilanteessa tulee suuri houkutus ratsastaa hevosta kädellä, mutta Helenan ohjeiden avulla pääsimme jumppaamaan Britin kylkiä ja kintereitä.

Britti haluaa luonnostaan kulkea kohtuullisen suorilla takajaloilla, mikä on tyypillistä hevosille, joissa on paljon täykkäriverta. Pääsimme kintereisiin hyvin käsiksi, kun työskentelimme ympyrällä kevyessä ravissa asetusten ja väistöjen parissa. Aloitimme vasta-asetuksella, josta jatkoimme väistättämällä takaosaa reilusti ympyrän sisäpuolelle. Tämän jälkeen väistätys pidettiin samana, mutta asetus siirrettiin pehmeästi sisälle. Taas kun hevonen tuntui hyvältä, pidettiin asetus samana ja väistätettiin takaosaa kevyesti ulos: sisätakajalka vatsan alle. Sama toistettiin molempiin suuntiin ravissa ja laukassa.

Systeemi kuulostaa helpolta ja periaatteessa se sitä onkin. Kuitenkin, kun aloittaa väistätyksen hevosella, joka ei ole sitä tuolla tavalla tehnyt, tuntuu meno hirveältä. Eikä se myöskään näytä erityisen hyvältä. Kyse on kuitenkin hevosen jumppaamisesta ja kun hevosen väistöjen jälkeen suoristaa liikkumaan kahdella uralla, on alla aivan eri tuntuinen hevonen. Ainakin Britillä tämä jumppa toimi loistavasti: kintereet koukistuivat, selkä toimi ja hevonen oli myös huomattavasti pehmeämmin tasaisella tuntumalla.

Tätä samaa jumppaa olemme jatkaneet nyt kotona ja päivä päivältä se tuntuu helpommalta. Toki työtä on vielä valtavasti, mutta Roomaa ei rakennettu päivässä. Helenan ohjeiden mukaisesti keskityn Britin jumppaamisen lisäksi myös siihen, että vasen käteni on tasainen eikä elä omaa elämäänsä. “You have to make your left hand to obey.”

Istuimme talliporukan kanssa alas sosiaalitiloihin ja keskustelimme hevosten kuntoharjoittelusta. Pääsin jakamaan omia ajatuksiani sekä tapojani tehdä kenttähevosen laukkatreeniä ja sain samalla pohtia uusia tapoja treenata. Hevosen kuntoharjoitteluhan on hyvin tärkeää kenttäratsastuksessa erityisesti, kun noustaan helpoista luokista vaativiin. Mitä enemmän hevonen tai ratsastaja väsyy maastokokeen aikana, sitä vaarallisemmaksi rata muuttuu. Eikä kenttäratsastus ole niin turvallista, että siitä kannattaisi väkisin vaarallisempaa tehdä.

Itse pohjaan hevosen kuntoharjoittelun pitkälti Seppo Laineen ohjeisiin, jotka hän on laatinut Hämeen aluevalmennettaville. Nämä ohjeet ovat kaikkien löydettävissä ja luettavissa osoitteessa http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/43694_SRL_Hame_aluevalmennus_2014.pdf. Kenttähevosen kuntoharjoittelu siis sisältää minulle peruskuntovaiheen ja sitä seuraavat laukkaintervallit.

Laineen ohjeissa peruskuntovaiheessa tehdään käynti-ravilenkkejä maastossa. Koska Britti on ympärivuotisesti treenissä ja sen kanssa käydään maastossa aina kun pohjat ja sää sallivat, en tätä vaihetta erillisenä vaiheena toteuta. Kun aloitan kuntoharjoittelun Britin kanssa, tarkoitan sillä laukkaharjoittelun aloittamista.

Tasavauhtinen, pitkäkestoinen harjoitus. Aloitan laukkaharjoittelut yleensä laukkaamaalla hitaasti tasavauhtista laukkaa viidestä kymmeneen minuuttiin. Ensimmäisissä harjoituksissa laukkaan viisi minuuttia ja vähitellen pidennän kestoa kymmeneen minuuttiin asti. Tämän vaiheen jätän yleensä lyhyeksi, jos maasto sallii reippaamman laukkaamisen. Esimerkiksi tänä vuonna aloitin kuitenkin laukkaharjoittelun pari viikkoa sitten ja koska maastot ovat aivan jäässä, teen harjoittelun maneesissa. Koska maneesissa tempo on väkisinkin rauhallisempi, teen pitkäkestoisia harjoituksia. Jos siis pohjat olisivat laukkakunnossa ympäri vuoden, aloittaisin todennäköisesti suoraan hieman reippaammilla intervalleilla.

Intervallit. Intervallit eli laukkavedot aloitan kahden minuutin mittaisilla laukkapätkillä. Käytännössä siis huolellisten alkuverrytteyiden jälkeen laukkaan kaksi minuuttia ennaltamäärättyä vauhtia, jonka jälkeen kävelen pitkin ohjin kaksi minuuttia. Tämän toistan aluksi kolme kertaa. Hevosen kunnon parantuessa intervallit pitenevät, niiden määrä kasvaa ja tempoa lisätään. Pidän kuitenkin aina yhtä pitkän kävelyjakson intervallin jälkeen, kuin mitä olen laukannut. Eli jos laukkaan kolme minuuttia, kävelen kolme minuuttia.

Palautumissyke. Mistä sitten tiedän, mitä vauhtia minun tulee laukata tai kuinka pitkään? Käytän tähän apuna hevosen palautumissykkeen mittaamista: kymmenen minuuttia viimeisen laukkavedon päättymisestä mittaan hevosen pulssin. Britiltä mittaan pulssin vuohisen kohdalta varvaspulssina, koska jalka pysyy paremmin paikallaan kuin pää. Hevosen leukaperät ovat kuitenkin toinen helppo paikka mitata pulssi.

Seppo Hyypän tutkimien palautumissykkeiden mukaan jos syke on alle 56, on harjoitus ollut turhan kevyt ja jos syke on yli 72, on harjoitus ollut turhan rankka. Käytännössä teen itse niin, että jos syke on alle tuon 56 lyöntiä minuutissa, lisään seuraavassa harjoituksessa sekä tempoa että kestoa. Jos syke on halutulla välillä 56-72, lisään maltillisesti joko tempoa tai kestoa. Jos taas syke on vain hieman yli halutun 72, pidän harjoituksen samana. Vasta jos palautumissyke ylittää 80 lyöntiä minuutissa, kevennän seuraavaa laukkaharjoitusta. Tämä menetelmä on toiminut meillä hyvin.

Kuinka usein ja milloin? Itse teen laukkaharjoittelua Britin kanssa 1-2 kertaa viikossa. Varsinkin talvella ja keväällä kun maaston pohjat voivat olla hyvinkin vaihtelevat, teen kaksi harjoitusta viikossa aina, kun pohjat sen sallivat. Kun taas pohjat ovat huonommassa kunnossa, teen yhden harjoituksen viikossa olosuhteiden sallimalla tavalla. Intervallit aloitan viimeistään pari kuukautta ennen ensimmäistä kenttäkilpailua ja viimeiset kaksi viikkoa ennen kilpailua tehdään selvästi kevennetysti, jotta hevonen on varmasti hyvin palautunut kilpailuihin.

Kaikille hevosille tai ratsastajille ei kuitenkaan sovi samat tavat tehdä kuntoharjoittelua tai aina ympäristö ei salli juuri sellaista harjoittelua, kuin haluaisi. Tärkeintä onkin tehdä sellaista harjoittelua, joka auttaa juuri teitä saavuttamaan tavoitteenne.

Kansalliselta tasolta kansainväliselle pääseminen vaatii ensinnäkin paljon harjoittelua, mutta siihen liittyy myös paljon lupa-asioita. Meillä on nyt käynnissä juuri se vaihe, kun kaikki luvat sekä hevosen että ratsastajan osalta tulee hankkia. Ajattelin siis jakaa hieman mitä kaikkia papereita tulee täyttää, ennen kuin voi lähteä kv-kilpailuihin ja mitä tämä kaikki suunnilleen maksaa.

Mikrosiru. Jotta hevonen voi saada kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa, tulee sillä olla mikrosiru. Mikrosiru on laitettu Suomessa automaattisesti kaikille varsoille vuodesta 2007 eteenpäin. Saksassa vuonna 2007, jolloin Britti on syntynyt, on kuitenkin riittänyt tunnistukseksi polttomerkki. Britillä ei siis mikrosirua ollut, joten se tunnistettiin ja samalla se sai mikrosirun. Toimenpide on hyvin helppo ja nopea, eikä siitä seuraa minkäänlaista sairaslomaa. Tunnistuksen ja mikrosirutuksen yhteishinta liikkuu noin 150 euron kieppeillä.

FEI-passi. Kun hevosella on mikrosiru, voi sille hakea SRL:n kautta FEI-passia. Passi maksaa hevosilla 220 euroa ja se on voimassa kerrallaan neljä kalenterivuotta. Tätä passia kuljetetaan sitten mukana kaikissa kv-kisoissa.

Jäsenmaksu. Jotta ratsastaja voi kilpailla missään SRL:n hyväksymissä kilpailuissa ja hankkia kilpailulupia, tulee hänen olla jonkin ratsastusseuran jäsen. Ratsastusseuran jäsenmaksu vaihtelee usein 55 ja 65 euron välillä.

Ratsastajan kv-lupa. Ratsastaja anoo kansainvälistä kilpailulupaa Suomen ratsastajainliitolta, joka sitten myöntää luvan. Kansainvälisellä A-kilpailuluvalla saa kilpailla kaikissa ratsastuksen olympialajeissa kaikilla tasoilla, sen lisäksi ei siis tarvitse hankkia A-kilpailulupaa (ent. kansallinen kilpailulupa). KV A-kilpailuluvalle tulee hintaa 320 euroa.

FEI-rekisteröinti. FEI-rekisteröinti koskee sekä ratsastajaa että hevosta ja se maksaa kummallekin 15 euroa. FEI-rekisteröinti tulee tehdä vuosittain. Kun siis kyseessä on yksi ratsastaja yhdellä hevosella, maksavat rekisteröinnit yhteensä 30 euroa.

Hevosen kilpailumaksu. Jos haluaa kilpailla hevosellaan myös muissa kuin kansainvälisissä kisoissa, tulee maksaa sen kilpailumaksu. Ratsastaja saa siis kv-luvallaan kilpailla myös 1-5-tason kilpailuissa, mutta hevosta kohden tarvitsee siitä varten maksaa 40 euroa.

Yhteensä kilpaileminen Suomessa sekä kansainvälisissä kilpailuissa yhdelle ratsastajalle yhdellä hevosella kustantaa siis reilut 800 euroa. Toki mikrosirutus on vain kertamaksu ja FEI-passikin on voimassa sen neljä vuotta, joten seuraava vuosi maksaa muutaman satasen vähemmän. Silti tähän projektiin kannattaa varata sekä aikaa että rahaa.

Loppiaisena oli taas aika lähteä harjoittelemaan maajoukkuevalmentajien silmien alle. Olin suunnitellut, että lähden Britin kanssa matkaan päivän verran etukäteen torstaina, mutta hevosten kanssa voi aina tapahtua jotain suunnittelematonta. Kuten Britille maanantai-iltana tullut ähky. Ähky meni onneksi perinteisin keinoin nesteytyksellä ja kipulääkityksellä ohi, mutta tukosmassan poistuminen kokonaan kesti sen verran kauan, että Britti oli maanantai-illasta keskiviikkoiltaan asti Viikissä Yliopistollisessa eläinsairaalassa. Tämän seurauksena oli selvää, että hevonen jää maajoukkueleirin ajaksi kotiin ja minä lähden Ypäjälle ilman hevosta. Tekemistä siellä riitti kyllä silti.

Perjantaina leiri alkoi aloituspalaverilla, josta jatkettiin suoraan henkisen valmennuksen luennolla. SRL:n urheilupsykologi Mia Stellberg piti loistavan luennon, jonka teemana oli menestymisen resepti kaudelle 2017. Tämä resepti on kaikille erilainen ja jotta siitä saa toimivan, tulee ensimmäiseksi miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Pelkkiin heikkouksiin ei saa kuitenkaan keskittyä, eikä itseään saa ruoskia jatkuvasti. Vaikka uskonkin, että tyytyväisyys tappaa kehityksen, niin epävarmuus ei myöskään ole kehityksen kannalta hyvästä. Jatkuvalla itsensä kritisoinnilla saa helposti aikaan epävarmuutta ja virheiden pelkoa, jolloin oppiminen ja kehittyminen on hyvin hankalaa.

Luennon ja lounaan jälkeen jatkoimme kahdessa eri osassa antidopingluennolle. Itse olin myöhemmässä osassa ja ennen luentoa ehdinkin auttaa muutaman puomin siirtämisen verran estemaajoukkueen radan rakentamisessa. Luennolla käytiin antidopingasiaa meidän ihmisurheilijoiden kannalta. Vaikka ratsastuksessa kiinnitämme helposti enemmän huomiota hevostemme lääkitykseen, tulee muistaa että myös me ratsastajat olemme urheilijoita ja myös meitä voidaan dopingtestata. Tämä on toki positiivinen ja tärkeä asia, jonka ansioista kaikki ratsastajat ovat samalla viivalla lähtiessään kilpailuun tai harjoitteluun.

Luentojen jälkeen oli valmennuksien aika ja koska itse en päässyt hevosen selkään, oli minulla hyvää aikaa seurata muiden treenejä. Illemmalla oli vielä juoksutestin aika, kun kuuden aikaan asetuimme Haimi-hallissa lähtölinjalle ja juoksimme 1500 metriä niin kovaa kuin jaloista pääsi. Juoksutestillä mitattiin hapenottokykyämme, mutta henkilökohtaiset tulokset saamme vasta myöhemmin. Olen kuitenkin juoksuuni melko tyytyväinen.

Lauantaiaamu alkoi itselläni kahdeksalta kuntosalilla, kun oli kuntotestien toisen puolikkaan aika. Lihaskuntotesteissä kyykättiin, testattiin selkälihaksia, punnerrettiin sekä tehtiin perinteisiä istumaannousuja. Vaikka näistäkin varsinaiset tulokset tulevat myöhemmin, oli helppoa huomata itsekin, että perinteisen ratsastajan tavoin jalka- ja selkälihakseni ovat hyvässä kunnossa. Vatsalihakset ja liikkuvuus sen sijaan vaativat runsaasti treeniä. Varsinaisten testausten jälkeen venyttelimme vielä lähes tunnin ajan ja samalla tarkkasilmäiset kuntotestaajat arvioivat notkeuttamme.

Iltapäivällä SRL:n fysiikkavalmentaja Tero Puustinen piti meille luennon ratsastuksen fyysisistä ominaisuuksista ja samalla purettiin yleisesti kuntotestien tuloksia. Luennolla korostettiin aiheellisesti myös levon ja ravinnon merkitystä harjoittelussa: ei auta mitään, jos treenaat joka päivä tuntitolkulla, jos et myös nuku ja syö riittävästi. Pahimmillaan tällainen harjoittelu johtaa ylirasitustiloihin, joista parantuminen ei ole nopeaa. Myös henkinen kuormitus pitää muistaa harjoittelua suunnitellessa ja esimerkiksi rankan tenttiviikon aikana voi hyvinkin olla syytä keventää fyysistä harjoittelua. Onneksi meillä eläinlääkiksessä ei ole juurikaan varsinaisia tenttiviikkoja, vaan tentit on ripoteltu ympäri vuotta. 😉

Fysiikkaluennon jälkeen pääsin ratsastamaan pari erittäin mukavaa kenttähevosta ja loppuleiri menikin valmennuksia seuratessa, ratoja rakentaessa ja purkaessa sekä muiden kanssa keskustellessa. Seuraavalle leirille koitetaan sitten päästä taas hevosen kanssa.

Vuosi vaihtuu, raketit välkkyvät taivaalla, lupaukset asetetaan ja tavoitteet tarkistetaan. Meillä uusi vuosi ei kuitenkaan tuo suunnitelmiin mitään uutta ja mullistavaa, vaan ideana on jatkaa ratsastamista samoilla menetelmillä. Olemme löytäneet tavan treenata, joka resurssiemme puitteissa antaa hyvän lopputuloksen. Treenaamme niin paljon ja niin laadukkaasti kuin meille on tässä tilanteessa mahdollista. Kun nyt vain jatkaa töiden tekemistä, niin uskon vakaasti, että lopussa kiitos seisoo.

Vanhat kujeet eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö omaa tekemistä tulisi tarkkailla kriittisesti. Toki valmennukseen tehdään pieniä tai suurempiakin muutoksia aina tarpeen mukaan. Ja ainahan treenaamiseen vaikuttaa myös vuodenaika ja kisakauden alkamisajankohta. Meillä tämä tarkoittaa laukkatreenien aloittamista ja maastoesteiden hyppäämistä sekä hallissa että keväämmällä myös ulkona.

Syksy on tehty perustyötä erityisesti kouluratsastuksen parissa. Valmennuksissa on käyty viikoittain ja itsenäisilläkin ratsastuskerroilla on ollut tavoitteet, joita kohti ollaan tähdätty. Hevosen voimistaminen ja notkistaminen, samoin kuin istunnan ja apujen käytön parantaminen, ovat loppumattomia projekteja, joissa ei koskaan voi olla valmis. Olemme kuitenkin jo pidemmällä kuin muutama kuukausi sitten.

Koko viime vuoden olen panostanut kunnolla myös omaan treeniini. Käytössäni on vain yksi hevonen, joten lajiharjoittelua saan harmittavan vähän. Tätä heikkoutta treenissäni olen pyrkinyt korvaamaan tehokkaalla oheisharjoittelulla. Käyn kuntosalilla, lenkkeilen eri syketasoilla ja käyn myös ryhmäliikunnoissa aikataulujen salliessa. Oheisharjoittelua jatketaan hyvällä intensiteetillä myös vuonna 2017.

Vanhoista kujeista ja tutuista menetelmistä huolimatta en usko, etteikö tuleva vuosi toisi mitään uutta. Tavoitteet ovat korkeammalla kuin koskaan, eivätkä Suomen rajat taida enää pidätellä meitä. Opiskelu toki rajoittaa vähän lähtemistä, mutta pitkä kesäloma tulee hyödyntää niin hyvin kuin suinkin.

Pääasia on se, että olemme Britin kanssa valmiita jatkamaan vanhaa ja olemme valmiita kohtaamaan uutta.