Reissu Saksaan alkoi reilu viikko sitten, kun minä saavuin torstai-illalla Warendorfiin Sanna Siltakorven ja Elmo Jankarin luo treenaamaan. Britti saapui perille muutamaa päivää myöhemmin.
Warendorf on minulle entuudestaan osittain tuttu kaupunki jo ennestään, sillä suoritin täällä seitsemän viikon harjoittelujaksoni vuonna 2013 opiskellessani Ypäjän Hevosopistolla. Tuolloin en kuitenkaan ollut harjoittelussa Elmolla ja Sannalla, vaan Sara Algotsson-Ostholtilla ja Frank Ostholtilla. Silloinen harjoittelutalli on kuitenkin Britin nykyisen tallin naapurissa, joten esimerkiksi reitti kauppaan, keskustaan ja tietenkin jäätelömyymälään olivat entuudestaan tuttuja. Nyt tutuksi on tullut myös reitti lähimmälle hevosklinikalle, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Päiviini on kuulunut groomin hommia: hevosten kävelykoneeseen laittoa, tarhausta ja ruokintaa sekä kuntoon laittoa ratsastukseen. Olen myös päässyt sekä juoksuttamaan että ratsastamaan useampia hevosia. Tämä on ollut ja tulee olemaan minulle todella arvokasta kokemusta. Minähän olen ratsastanut viime aikoina lähes ainoastaan Britillä, jolloin taitoni osata ratsastaa erilaisia hevosia ei ole parhaimmillaan. Nyt sitä on päästy harjoittelemaan.
Britti tosiaan saapui Saksaan muutaman päivän minun jälkeeni, jolloin minun oli helppo olla ottamassa sitä vastaan. Valitettavasti Britti oli kuitenkin jossain vaiheessa ottanut osumaa jalkaansa, eikä ollut treenikunnossa saapuessaan. Koska olemme tulleet ulkomaille nimenomaan treenaamaan ja kisaamaan, päätimme kutsua mahdollisimman nopeasti paikalle eläinlääkärin, vaikka muuten tilanteen etenemistä olisikin voinut muutaman päivän seurailla. Loppujen lopuksi kävimmekin klinikalla kahdesti ja sieltä kolme eri eläinlääkäriä tutki Britin, jotta voitaisiin olla mahdollisimman varmoja diagnoosista ja parhaasta hoidosta. Perjantaina varmistui ongelman syyksi kaviopaise, joka myös avattiin samassa yhteydessä. Hyvä diagnoosi siis, koska paise paranee kokonaan ja todennäköisesti (sekä toivottavasti) myös nopeasti. Näillä näkyminen ensi viikon loppupuolelle mennään kuitenkin rauhassa ja sitten päästään treenaamaan tosissaan. Baborowkon kisat jäävät meiltä siis väliin, mutta seuraaviin kisoihin pitäisi kyllä päästä.
Muuten sekä Britille että minulle kuuluu hyvää. Hevonen on pirteä ja on koko ajan syönyt sekä juonut hyvin pitkästä kuljetuksesta huolimatta. Minä harjoittelen ratsastusta sekä ns. horse managementia koko ajan ja Britti lepäilee hetken ollakseen kohta taas elämänsä iskussa!
”Kokeillaan ja sit taas noustaan, jos kaadutaan.”